Rakkauskertomus

Morsian oli vihkiharjoituksista myöhässä, ja niin menimme sulhasen kanssa läheiseen kahvilaan. Tehtiin ostokset ja otettiin pöytä.

"Sinä sitten ihastuit ja rakastuit tällaiseen naiseen", sanoin. Siihen aloitukseen voi tarttua tai olla tarttumatta. Hän tarttui.

"Niin kuin huomaat, hän on aina myöhässä. Niin tälläkin kertaa. Minä aina odotan."

En sanonut mitään. Hän puhui ilman välihuomautuksiani.

"Olen miettinyt minkä takia hän. Hän on viehättävän näköinen, mutta tiedän että maailmassa on kauniimpiakin hän."

"Keittiötaidoillaan hän ei minua hurmannut, vaikkei se polta puuroa pohjaan. Hän mahtuu älyltään korkeimpaan kolmannekseen. Varmaan joku toinen olisi antanut lapsilleni paremmat geenit."

"Ei me vietetä eläkepäiviä Rivieralla. Toisaalta luulen, ettei tarvitse sossussa juosta, ei ainakaan usein eikä tällä tietämyksellä."

"Uskollinen se on ja rehellinen ja luotettava, mutta toisaalta nämä eivät ratkaise, koska mitkään muut eivät tule kyseeseen."

"Ja luonne. Sehän on tärkeä, ehkä kaikkein tärkein. Mutta kun luulen, että jossain olisi vielä simppelimpi ja sopuisampi."

Sitten hän piti tauon, pitkän tauon, kunnes sanoi:

"Hän on ainoa, jota voin itselleni kuvitella. Ainoa mikä minulle sopii. Ainoa tässä maailmassa."

Kahvikupissa näkyi jo pohja. Mentiin kirkkoa kohti.