Reippaasti nyt! Reippaasti!

"Tulkaa reippaasti!" Tuollaiset sanat kuulen kaupungilla kävellessäni. Sivuille vilkuilematta tiedän, että sitä ei ole sanomassa kukaan aikuinen työkavereilleen. Sinä ei opasteta myöskään eläkeläisiä, jotka ovat kaupunkiretkellä tutustumassa nähtävyyksiin.

Kun nostan katseeni, näen että siinä on lastentarhan täti kutsumassa keltaisiin turvaliiveihin puettuja lapsia tien ylitykseen.

Vain lapset voivat mennä "reippaasti". Se on sana, jota yksin aikuiset voivat käyttää ja joka aina suunnataan lapsille.

Sallittakoon tuo sana päiväkotikieleen. Ei siinä mitään.

Ongelmia tulee silloin, kun sanalla puhutellaan muitakin kuin pieniä lapsia. Valitettavasti kuulen  kuulen sanan usein myös niiden aikuisten suusta, jotka ovat tekemisissä yläkouluikäisten nuorten kanssa. Heti päättelen, että sanan käyttäjä on sopimaton tehtäväänsä. Hän katsoo nuoria ylhäältä alas ilman sitä kunnioitusta, jonka he ansaitsevat.

Yksi sana paljastaa asenteen, josta ei hyvää seuraa.