Eduskunta on parlamentti eikä mikään työpaikka

Tuoretta Jan Toivolan kirjaa käsitelleen Helsingin Sanomien arvostelun mukaan: "Kuvittele itsellesi sellainen työpaikka, jossa osa työkavereistasi hyökkää jatkuvasti sinun elämäntapaasi vastaan. Kuulet heidän puheitaan käytävillä, kokoushuoneissa ja työpaikan kahvilassa. Eikä siinä kaikki. Työkaverisi saavat palkkaa siitä, että he yrittävät romuttaa sinun oikeutesi samoihin asioihin, joihin heillä itsellään on oikeus. Jani Toivolalla on sellainen työpaikka."

Olen eri mieltä, sillä minun kielessäni eduskunta ei ole työpaikka. Se on parlamentti. Ja kun minä lähden kastamaan lasta, minä en koskaan sano meneväni töihin. Minä menen kastamaan lasta. Ja kun Lionel Messi lähtee peliin, hänen pieni poikansa kuulemma kysyy häneltä: "Pitääkö sinun taas lähteä tekemää niitä maaleja?" Ei siinä puhuta töihin menemisestä mitään.

Jokaisen ihmisen tavoin Jan Toivola ansaitsee saada kunnioitusta eduskunnan käytävillä, mutta eduskunnassa halveksituksi tuleminen ei ole työpaikkakiusaamista. Se on jotain muuta vastenmielistä, sillä kaikkea arvokasta tekemistä tai toimintaa ei pidä kutsua työksi. Maailmassa on muitakin käyttökelpoisia sanoja.

Siksi myöskään "surutyö" ei ole oikeaa työtä eikä "parisuhde vaadi työtä", vaikka sellaista kovasti hoetaan. Sen sijaan toisen ihmisen kanssa eläminen vaatii rakkautta, anteeksiantoa, luottamusta, huolenpitoa ja sellaisia asioita. Työtä on esimerkiksi se, että mennään kello kahdeksaksi johonkin arkiseen paikkaan, tullaan pois kun kello on neljä ja sillä välin kädet sotkeentuvat.