Satu on satu ja Raamattu jotain muuta

Melko usein törmään propagandaväitteeseen, että Raamattu olisi satukirja. Väitteen esittäjä ei tiedä, mitä sadulla tarkoitetaan, tai sitten hän ei näe yleensäkään sanoilla olevan eroja - vähän samaan tapaan kuin jollekulle mopo ja moottoripyörä ovat sama asia.

Kuka tahansa voi helposti tarkistaa Raamatun ja satukirjan eroavaisuuden lukemalla peräkkäin Raamattua ja Hanhiemon satukirjaa.

Kirjallisuustieteen määritelmiä sadusta

Sadusta on vaihtelevia määritelmiä. Kirjallisuustieteilijä Yrjö Hosiaisluoman mukaan se on mielikuvitukseen perustuva, tavallisesti moniepisodinen, usein opettavainen kertomus, jolle on ominaista selväpiirteinen ja pitkälti vakiintunut juonirakenne. Siinä kerrotaan maagisista ilmiöistä, taioista ja sankarien yliluonnollisista seikkailuista, usein myös epäonnisista tapahtumista, joista selvitään onnellisesti.

Hilkka Ylönen sanoo, että satu on kertomataidetta, jossa on useita episodeja ja joka sisältää normaalitajunnan ylittäviä kokemuksia. Siinä on ainakin yksi todellisuudessa mahdoton asia, esim. ihmisen ja eläimen keskustelu.

Bruno Bettelheim mukaan myytit eivät voi tapahtua tavallisille kuolevaisille, kun taas sadun tapahtumat ovat kyllä epätodennäköisiä, mutta ne voivat osua kenen tahansa kohdalle. Myytti on pessimistinen ja päättyy traagisesti, kun taas satu on optimistinen ja päättyy onnellisesti.

Kummallisella tavalla Raamattu ei ole juuri sen tähden satu, että siihen uskotaan. Satujen kuvaamiin tapahtumiin ei nimittäin uskota. Kukaan ei ajattele, että Prinsessa Ruusunen olisi oikea prinsessa tai että olisi ollut olemassa puhuva, Saapasjalkakissaksi kutsuttu kissa. Kukaan ei aseta elämäänsä prinsessa Ruususen tai Saapasjalkakissan varaan.

Kaikkiaan Raamatun kirjallista lajia ei voi määritellä niin kuin ei sanoa sitäkään, onko lähikirjastosi romaani, novelli, runokokoelma vai tietokirja.

Tarkkaan ottaen Raamatussa on yksi satu

Jos tarkkoja ollaan, Raamatussa on kuitenkin yksi satu. Se on Tuomarien kirjan yhdeksännessä luvussa:

Kerran lähtivät puut voitelemaan itselleen kuningasta. Ne sanoivat oliivipuulle: "Ryhdy sinä meidän kuninkaaksemme!" Mutta oliivipuu vastasi niille: "Lakkaisinko tuottamasta hienoa öljyäni, josta minua ylistävät jumalat ja ihmiset, nousisinko huojumaan toisia puita ylempänä?" Sitten puut sanoivat viikunapuulle: "Tule meidän kuninkaaksemme!" Mutta viikunapuu vastasi niille: "Lakkaisinko kantamasta makeita hedelmiäni, nousisinko huojumaan toisia puita ylempänä?" Sitten puut sanoivat viiniköynnökselle: "Tule sinä kuninkaaksemme!" Mutta viiniköynnös vastasi niille: "Lakkaisinko antamasta viiniäni, joka tekee iloiseksi jumalat ja ihmiset, nousisinko huojumaan toisia puita ylempänä?" Sitten kaikki puut sanoivat orjantappuralle: "Tule sinä kuninkaaksemme!" Orjantappura vastasi puille: "Jos vilpittömästi tahdotte voidella minut kuninkaaksenne, tulkaa etsimään suojaa varjostani. Jos ette tahdo, orjantappurasta lähtee tuli, joka polttaa Libanonin setrit."