Olen hieman väsynyt tähän aiheeseen, mutta kirjoitetaan nyt.
Päämäärästä ajattelen yksinkertaisesti. Pitää päästä siihen,
että homoseksuaaleilla on oikeus kirkolliseen vihkimiseen.
Lähivuosikymmeninä
kirkossa tuskin päästään asiasta yksimielisyyteen. Siksi on tyydyttävä
erimieliseen sopusointuun eli siihen, että kirkossa elää kaksi erilaista
avioliittonäkemystä rinnakkain. Tämä ei voi olla mahdotonta, sillä en jaksa uskoa, että ristillä, anteeksiannolla
tai Kristuksen ylösnousemuksella olisi mitään tekemistä erilaisten
avioliittokäsitysten kanssa. Jokainen vastatkoon ratkaisuistaan Jumalan edessä.
Oma kysymyksensä se, mitä tietä päämäärään päästään. Asia on
sikäli vaikea, että Helsinki ja Kajaanin takaiset erämaat omaksuvat uusia
ajatuksia eri tahtiin. Monet sukupuolineutraalin avioliiton (ainakin vähän
vanhemmanpuoleiset) kannattajat ovat unohtaneet, että hyvin todennäköisesti he
ovat itsekin sitä joskus vastustaneet. Vuonna 2000 jopa 64 % suomalaisista oli
kannattamatta jopa rekisteröityjä parisuhteita avioliitosta puhumattakaan.
Vastaavasti keväällä 2010 suomalaisista vain 34 % kannatti homoseksuaalinen
kirkollista vihkimistä.
Vaikka itse olen konservatiivisimpien ihmisten kanssa eri
mieltä, mielestäni myös hitaita omaksujia on ymmärrettävä ja heille on
annettava aikaa. Nopeat omaksujat muuttavat majansa suitsait sukkelaan, mutta
isot väestönsiirrot ovat aina hitaita. On hyväksyttävä sekin, että kaikki eivät
ikinä lähde sieltä, minne he ovat asettuneet.
Omasta puolestani en oikein pidä siitä, että meikäläiset
ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Olen moittinut naispappeuden vastustajia
siitä, että he eivät pysy yhteisissä päätöksissä. Minun mielestäni myös
meikäläisten on kunnioitettava yhteisiä päätöksiä, vaikka ne nyt eivät meitä
miellytä.
Sanalla sanoen kannatan sitä, että muutetaan kirkkolakia
pikimmiten ja uudistetaan käytäntö sitä kautta. Tiedän, että kannassani on
monia heikkouksia. Voisin eritellä niitä pitkään, mutta laitan tällä kertaa
pisteen tähän. Mahdolliset kommentoijani varmaan keksivät niitä minunkin
puolestani.
Eli ponsi ja ajo-ohje, joka myöhemmin muutetaan kielloksi? Mahtaako vanhassa pitäytyvä puoli mennä enää vipuun?
VastaaPoista