Hyvään lääkäriin pätee se, että hän ei välttämättä suostu
siihen, mitä potilas katsoo tarvitsevansa. Periaate pätee moneen muuhunkin
ammattiin.
Hyväksi ammattilaiseksi lasken sen takavuosina tutuksi
tulleen terveyskeskuslääkärin, jonka ansiot olivat kieltämättä jossain muualla
kuin nuhakuumeisten ihmisten lohduttelemisessa. Varsinaisen taudin parantamisen
hän osasi.
Tulin hänen luokseen kaksivuotiaan kanssa. Hän nojaili
partaansa ja kyynärvarteensa eikä katsonutkaan ovelle päin. Hän kuitenkin
vastasi hyvään huomeneen, kun ensin sen sanoin. Sitten hän käski: "Istu
tuohon!"
Selitin kaksivuotiaan vaivat, ja hän kuunteli. Hän sanoi,
ettei paitaa tarvinnut riisua, koska hän kuuli hyvin paidankin läpi. Samalla
hän mutisi jotain sellaista, että joka kolmas lapsen nuha kesti yli kaksi
viikkoa.
Stetoskooppitutkimuksensa jälkeen hän sanoi, että oikealla
puolella oli ilmeisesti keuhkokuume. Sain kuulla keuhkokuumeiden eri lajeista,
ja jostain tyypistä hän sanoi, että se selviää vain verikokeilla, mutta
tulosten saaminen kestää kymmenen päivää, ja siinä ajassa lapsi on jo muutenkin
terve. Koska lapsessa ei ollut kuumetta, tauti oli välttämättä virusperäinen,
eikä siihen ollut lääkkeitä.
Hän neuvoi tulemaan uudestaan, jos jotain yllättävää ilmenisi. Mentiin pois, ja lapsi parani itsestään.
Juu kyllä mullakin on hirveesti muistoja Antti - Pekka sepästä. Asuinhan yli 30-v pirkkalassa . oli kyllä hyvä ja persoonallinen lääkäri. On myös paljon hauskoja muistoja hänestä .
VastaaPoista