Aina silloin tällöin blogikirjoituksiini tule kommentteja, jossa minua kritisoidaan siitä, etten ole käsitellyt valitsemaani aihetta riittävän monipuolisesti.
Usein nämä palautteet osuvat oikeaan, mutta toisaalta ne unohtavat yhden perusasian: Blogikirjoitukset ja sanomalehtikolumnit edustavat sellaista tekstilajia, että toisin kuin kirjoissa niissä ei voi ottaa huomioon kaikkia mahdollisia näkökulmia. Ne ovat vain lohkaisuja ja näkökulmia, jotka toimivat paremminkin alustuksen aiheina kuin vastaansanomattomina totuuksina.
Tietysti voisin päättää jokaisen kirjoitukseni virkkeeseen: ”Olen kirjoittanut vain yhdestä näkökulmasta, ja asioita voi ajatella toisinkin.”
Tämä olisi kieltämättä totta, mutta samalla kovin yksitoikkoista.
Tyylisi on säästeliäs ja ajatuksesi kirkas. Et rasita minua lukijana jaarittelemalla. Veistät yhden asian kerrallaan. Mikä on rauhoittavaa, tässä tajunnanvirran ja bittinokkeluuden ajassa (taidan harrastaa sitä itse). Kommentoiminen ei juuri tunnu tarpeelliselta. Veistät jotain ja sitä saa tuumailla. Kiitos!
VastaaPoista