Pekuriska, tuntemattoman sotilaan vaimo

Lapsuudenkotini naapurissa asui Pekuriskaksi kutsuttu nainen.

Äiti kävi hänen luonaan lyhennyttämässä takkia, ja isä poikkesi tiehoitokunnan asioissa. Joskus he sanoivat Pekuriskan olleen "ihan fiksu ihminen".

Vasta aikuisena sain kuulla, että Pekuriskan mies oli ammuttu sodan aikana. Kyselin isältä ammutuksi tulemisen syytä, ja hän sanoi, että "eikös se ollut jehovalainen." Se oli kuitenkin väärä arvaus.

Pekuriskan mies ei ollut jehovalainen. Hän oli nimittäin Arndt Pekurinen.

Albert Einsteinkin otti kantaa Pekurisen puolesta 

Joskus 1920-luvulla Arndt Pekurista yritettiin useaan otteeseen saada suorittamaan asepalvelusta, mutta hän kieltäytyi siitä ehdottomasti. Pekurinen istui vakaumuksensa takia kolmatta vuotta vankilassa ja oli tapauksellaan vauhdittamassa lakia, jonka perusteella sai rauhan aikana kieltäytyä aseista. Jossain vaiheessa itse Albert Einstein otti kantaa hänen puolestaan.

Vankeustuomioiden jälkeen Pekurinen sai olla jokseenkin rauhassa, mutta sodan alettua hänen vainoamisensa alkoi taas. Pekurinen pysyi kannassaan, jonka mukaan ei kannata teurastaa kun ei syödäkään. Viimeisessä vaiheessa hän edusti aatteellisesti tavallaan lieventynyttä kantaa luvatessaan osallistua taisteluihin, jos "ihmislihaa käytettäisiin ravinnoksi".

Pekurinen tapatettiin rintamalla

Jouduttuaan väkisin rintamalle hän ei enää vitsaillut, koska tiesi hyvin, että hänet oli tuotu sinne tapettavaksi. Hänet määrättiin eturintamaan siinä taka-ajatuksessa, että hänet voitiin ampua siellä sotatilamääräysten pohjalta, kuten sitten kävikin.

Pekuriskan sodan aikainen vuokraisäntä sanoi Pekurisen olleen rauhallinen mies, ja vaimolleen hän oli antanut ohjeen, ettei lapsia pitänyt sen kummemmin kasvattaa pasifismiin. Pekurisen poika kävi armeijan normaalisti ja sai tietää isänsä kohtalosta ilmeisesti vasta vanhalla iällä. Sukulaisilleenkaan Arndt Pekurinen ei asiasta vaahdonnut, oli vain sitä mieltä että se oli hänen asiansa.

Pekuriska oli elämänmyönteinen ihminen

Itse Pekuriska ei ollut miehensä kohtalosta huolimatta katkera, vaan päinvastoin elämänmyönteinen ihminen. Miehensä vakaumuksesta hän sanoi: "En minä vastustanut sen rauhanaatetta."