Elettiin kenties vuotta 1987, ja ainakaan ei oltu vielä
1990-luvulla.
Kun tapasin tulevaa vihkiparia muutamaa päivää ennen häitä,
morsian alkoi puhua kaasosta. En ollut ikinä kuullut koko sanaa enkä nähnyt
yhtäkään kaasoa, vaikka olin ollut pappina jo viisi vuotta. En ymmärtänyt
sanaa, mutta en kehdannut myöskään kysyä. Ajattelin, että kai se asiayhteydestä
selviää.
Kyllä se siitä selvisi ja vielä enemmän on matkan varrella
selvinnyt.
Nykyään kukaan morsian ei usko selviävänsä ilman kaasoa.
Joskus heitä on niin paljon, ettei tiedä, kenen puoleen pitää kääntyä.
Minä selviäisin ilman kaasoa. Teen tässä kai harvinaisen poikkeuksen. En yhtään tykkäisi ajatuksesta, että joku toinen hoitaisi tärkeitä asioita, enkä loppujen lopuksi voisi olla varma, että ovatko ne asiat menneet juuri niin kuin halusin, vai onko sieltä tulossa jokin ärsyttävä ylläri, josta en tykkäisi.
VastaaPoistaJos kaaso olisi pakollinen, pyytäisin hommaan äitiäni. Hän kuitenkin tuntee minut parhaiten ja tietää tasan, millainen ihminen olen. Mahdatko tietää, saako vanhempaansa pyytää tällaiseen tehtävään? Oman penskan kummiksi ei kaiketikaan saa omaa vanhempaansa laittaa, vaikka oma vanhempi olisi ainoa henkilö tässä maailmassa, jonka käsiin ylipäänsä uskaltaisi muksunsa luovuttaa.
Kaasoksi saa valita kenet tahansa. Kyse on vain käytännön järjestelyistä. Jos kaasona on äiti, voi olla fiksuinta olla kuitenkin käyttämästä tätä nimitystä, koska kaaso viittaa sanana morsiamen läheiseen ystävään ja ikätoveriin. Äiti vain hoitaisi kaason tehtäviä ilman sen kummempaa mainostamista.
VastaaPoistaJa ilman kaasoa saa tietysti olla.
Lapsen isovanhempia ei ole kielletty tulemasta kummeiksi. Olen muistavinani, että jossain Pohjanmaalla tämä olisi ollut yleinenkin perinne. Ongelma on lähinnä siinä, että isovanhemmat ovat lapseen nähden melko iäkkäitä ja on melko todennäköistä, että he eivät ehdi nähdä kummilapsen kasvamista aikuiseksi.
Kiitos!
VastaaPoistaTokihan isovanhempi voi toimia sijaisvanhempana ilman kummiuttakin (kuten itselläni oli; isovanhemmat olivat ikään kuin "toiset vanhemmat", vaikka ne oikeatkin porukat olivat ja ovat olemassa), kummejani en ole nähnyt sitten ristiäisten. Olen vain ymmärtänyt, että jonkinlainen kummisetä tai -täti on pakollinen. Ettei saa olla olematta ilman kummeja. Itselleni on jostain syystä lykätty "kummilapsiksi" nyt kolme lasta, joiden kummi en edes ole. He ovat puolisoni kummilapsia ja heillä on jo valmiiksi neljät kummit jokaisella. Silti vanhemmat ja isovanhemmat vaativat nyt myös minua osallistumaan kyseisten lasten kummeiluun eli (raha)lahjojen antoon ja nimi- ja syntymäpäivillä juoksemiseen. Tämä ärsyttää, enkä haluaisi samaa velvoitetta kenellekään, joka ei ole täysin innostunut asiasta. Siksi pyytäisin oman ipanan kummiksi omia vanhempia, koska he olisivat kuitenkin innoissaan kyseisestä lapsestam eivätkä näin ollen kokisi asiaa rasitteeksi.