Tapaninpäivän kirkonmenoissa näkee usein ihmisiä, jotka
käyvät kirkossa vain harvoin. Voi kuvitella, että he mielellään olisivat
menneet joulukirkkoon, mutta jostain syystä eivät ole ehtineet tai kyenneet.
Sitten tapanina päätetään korjata asia.
Tulijoita käy hieman sääliksi, sillä he ovat myöhässä.
Joulun lumous on poissa, ja raamatuntekstit ovat jotain muuta.
Pyhäpäivälle nimen antava Pyhä Stefanos eli Pyhä Tapani on
kuuluisa ennen muuta väkivaltaisesta kuolemastaan. Tekstit vievät ihmisten
raakaan todellisuuteen, eikä niissä ole joulun idylliä.
Ikään kuin pyhä perhe olisi äkkiä koonnut vähät kamppeensa, maksanut
hätäisesti yösijasta, kietaissut lapsensa johonkin lämpimiin ja nopeasti
kiiruhtanut Egyptiin tai Turkin kautta Eurooppaan tai jossain vuotavassa
paatissa itsensä kipeäksi maksaen Välimeren yli rauhallisia maita kohden.
Joululaulut soivat korvamatoina, mutta yöt ovat kylmiä ja
vuorilla on lunta. Toivottavasti sitä ei sada lisää, sillä se jättää
pakenijoista jäljet, joita sotilasosaston on helppo seurata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti