Minulle ei ole selvinnyt, onko elokuvaohjaaja Lauri Törhönen
pyytänyt anteeksi käytöstään vai eikö ole pyytänyt; eikä minua kiinnostakaan.
En enää halua näitä anteeksipyyntöjä, jotka ovat vain
julkkiskohujen kortteja. Ne vedetään esiin, kun mediakonsultti niin neuvoo:
"Mun mielestä olisi nyt viisainta, että sä vain äkkiä pyydät anteeksi.
Sillä konstilla kohu laantuu nopeimmin ja varmimmin. Ihmiset kyllä ymmärtävät,
että jokainen tekee virheitä. Et säkään ole täydellinen."
Sanat turmeltuvat liiasta käytöstä. Niistä tulee tyhjiä
hokemia, jotka eivät enää tarkoita mitään. Niiden korjaamiseksi ei ole muuta
tehtävissä kuin vetää ne hetkeksi käytöstä pois. Muutaman vuoden poissa
ollessaan ne vähitellen elpyvät ja ne voi taas uskottavasti lausua.
Niinpä minä vetoan: Ei enää yhtään julkista anteeksipyyntöä,
pliis. Olen niitä aivan täynnä. Tällä erää niitä on pinossa enemmän kuin
normaali ihminen ehtii anteeksi antaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti