1) Facebook on viisaasti käytettynä täysin turvallinen paikka. Se ei aiheuta mitään vahinkoa, jota sen käyttäjä ei itse omilla toimillaan aiheuta.
2) En kirjoita ikinä Facebookiin mitään sellaista, joka ei saisi päätyä kenen tahansa nähtäväksi.
3) En lavertele turhia. Jos joku haluaa tietää perhe-elämästäni jotain, sopii soittaa tai kysyä. Vastaan tarvittaessa myös kirjeisiin ja sähköposteihin.
4) En tee Facebookissa mitään sellaista, mitä en voisi tehdä jossain muualla. On parempiakin paikkoja pelata. Jos haluan kannattaa jotain tuotemerkkiä tai liikeyritystä, en tykkää, vaan ostan tai käytän palvelua.
5) En mainosta ketään, en edes parhaita kavereitani.
5) En mainosta ketään, en edes parhaita kavereitani.
6) En klikkaa Facebookin mainoksia.
7) Teen vain täysin viattomia testejä ja niitäkin vain syvimmän turhautuneisuuden tilassa enkä ainakaan suostu tietojen uteluihin.
8) En kuvittele, että tykkäilemällä voisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä.
Näillä keinoin Facebook osaa kertoa vain kaverilistastani ja julkisuuden kestävistä ajatuksistani. Siinä ei ole mitään vaaraa.
Ja bonuksena: Ymmärrän, että joku toinen toimii toisella tavoin ja haluaa jakaa pienelle ystäväjoukolleen kissakuvia ja matkakokemuksia tai tiedottaa muuttoaikeistaan. Tällainenkin käyttö on mahdollista, kunhan aina miettii tekemisiään eikä paljasta itsestään suuria asioita.
Tämä blogiteksti jäi mietityttämään. Mielestäni asenne, jossa käytännössä todetaan että "enhän minä nyt luovuta mitään arkaluonteisia tietoja" sosiaalisessa mediassa on melko haitallinen ja vanhentunut. Tietokoneistetut ohjelmat keräävät meistä automaattisesti paljon sellaista tietoa, mitä emme kuvittele edes luovuttavamme ja yhdistämään sitä vaivatta muualla verkossa olevaan tietoon. Ja vaikka se tieto ei olisikaan omasta mielestämme merkityksellistä, sen avulla pystytään tekemään kaikenlaista haitallista. Skaala on tässä yksi suuri ongelma. Ylen toimittaja Teemu Hallamaa onnistui kiteyttämään asian seuraavasti:
VastaaPoista"Nokkelimmat meistä toistelevat 'Jos palvelu on ilmainen, sinä olet tuote' -lausetta ikään kuin se tekisi asiasta ongelmatonta. On tietenkin hyvä muistaa, että kaikilla internetpalveluilla on hintansa ja se on usein pala henkilökohtaista dataa; sijaintitietoja, tykkäyksiä, kaveripyyntöjä. Mutta ei ole kohtuutonta vaatia, että ihmisillä on tieto siitä mihin heidän dataansa käytetään. Vähättelyä on myös ajatella, että omilla tiedoilla ei olisi arvoa. Minä olen vain pienituloinen suomalainen, jonka rahat menevät ruokaan ja asumiseen. Hölmö maksaa minun tiedoistani.
Eikä tässä lopulta ole kyse yksilöistä, vaan yhteiskunnasta. Datan kerääminen ja käyttäminen ei ole vähään aikaan rajoittunut vain mainostamiseen. Kiinassa ihmisiä pisteytetään jo nyt henkilökohtaisen datan perusteella ja Suomessakin asia on pohdinnassa. Tässä kehityksessä kärsivät eniten he, joiden data on nyt “arvotonta”."