On olemassa suoranainen ihmistyyppi, jonka on aina
matkustettava kauas. Hyvä on aina jossain toisaalla, ei koskaan siinä lähellä.
Tämä ilmiö liittyy vahvasti maailmankatsomuksiin, mutta on sitä havaittavissa
muuallakin.
Yhtenä esimerkkinä on tapaamani nelikymmenvuotias mies,
jonka isäkin oli minulle tuttu.
Mies kertoi soittavansa mitä tahansa instrumenttia. Häneltä sujuivat
piano, kitara, trumpetti, haitari ja huilu. Myös laulaminen onnistui.
En voinut olla huomauttamatta: "Mutta eikös se isäsi
ollut juuri viulisti..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti