Rakkaus paranee rakastamalla, muisti muistamalla

Kolmannen tyttärensä synnyttänyt äiti piteli lasta sylissään ja tuumiskeli tähän tapaan: "Olen ihmetellyt, mistä ihmeestä löytyisi rakkautta vielä kolmannellekin, kun jo kahdelle tuntee antaneensa kaiken. Mutta jostain sitä vain tulee. Tulee ja tulee. Tätä kolmatta rakastaa aivan yhtä paljon kuin niitä kahta, joiden luulisi jo kuluttaneen kaiken."

Olen jäänyt miettimään noita sanoja. Rakkaus on merkillinen asia, sillä se ei lopu kuluttamalla, vaan suorastaan lisääntyy. Sitä ei pidä säästää tuleviin aikoihin tai jollekulle muulle. Jon niin tekee, siitä tulee pula.

Olen laajentanut ajatusta ja huomannut, että ihminen muistaa muistamalla. Jos haluaa painaa mieleensä tuttavansa  nimen, ei pidä tyytyä vain etunimeen. On opeteltava ainakin sukunimi ja mieluummin myös asuinpaikka ja muita oleellisia asioita.

Kun muistijärjestelmän suuri harava sitten etsii nimeä aivolokeroista, sillä on isompi lohkare löydettävänä pikkuruisen sirun sijasta.