Argentiinassa syntynyt Che Guevara sairasti lapsesta alkaen
vakavaa astmaa. Hänen maailmankatsomuksensa syntyi halki Etelä-Amerikan
suuntautuneiden moottoripyörävaellusten aikana. Meksikossa hän törmäsi Fidel
Castroon ja lähti hänen kanssaan tekemään Kuuban vallankumousta.
Vallankumouksen jälkeen Guevara opiskeli yksityisesti
taloustieteitä ja toimi sitten ministerinä ja Kuuban valtiopankin johtajana.
Pitkätukkainen ja -partainen ja Che ei viihtynyt ministerikokouksissa, vaan
halusi kentälle tekemään vallankumousta, ensin Kongoon. Afrikkalaisista ei
ollut hänen ankaruutensa ja ihanteellisuutensa toteuttajiksi. Hän pettyi, kun
kaikesta marxilaisuudestaan huolimatta joutui palkkaamaan noitatohtorin
hoitamaan afrikkalaisten taikauskoa, kun he uskoivat enemmän taikajuomaan kuin
aseisiin.
Che vaihtoi Afrikan Boliviaan. Sielläkään hänen joukkonsa
eivät saaneet paikallisen väestön tukea. Armeija saartoi hänet ja teloitti
Kristukselta näyttäneen sankarin.
Chen elämäkerta on paikoitellen oksettavaa luettava. Toisaalta
hän oli tinkimättömän ihanteellinen ihminen, joka tarkasti vartioi sitä, ettei
hän eikä kukaan hänen läheisistään hankkinut itselleen vähimpiäkään
ylimääräisiä etuja. Samalla tässä ihanteellisuudessa oli jotain vaarallista.
Hän kykeni helposti tuomitsemaan vastustajansa kuolemaan ja surmaamaan
joukoistaan sen sotilaan, joka oli harkinnut karkaamista tai ollut muutoin
kuriton. Hän teki sen viileästi ja vakuuttuneena oikeudestaan.
Merkillisesti moraalinen ehdottomuus ja totuudellisuus
saivat hänet kuvittelemaan itsestään liikaa. Hän ei myöskään ymmärtänyt, että
Kuuban menestystä ei voinut toistaa muualla.
Professori Markku Ojasen sanoin: "Kun ihminen vahvasti
uskoo olevansa hyvän puolella, hän saa tehdä muille mitä tahansa. Suunnaton
määrä pahaa on tehty hyvien asioiden nimissä. Idealistit ovat erityisen
häikäilemättömiä. Heiltä ei liikene sääliä toisin ajattelevia tai edes
sivustakatsojia kohtaan."
Entä natsit, jotka tekivät suunnattomasti pahaa?
VastaaPoista