Rajat ovat arjen mystiikkaa

Lapsuudesta on jäänyt mieleen, kuinka pihan toisella puolen satoi ja tosella puolen pihaa pysyi täysin kuivana, kun pilven reuna kulki siinä keskellä. Mieleen on jäänyt myös nuoren miehen kertomus, kuinka hän istui laiturinnokassa ja pysyi muuten kuivana, mutta käsi kastui, jos hän ojensi kätensä järven suuntaan.

Eilen oli saman kokemuksen maantieteellisesti laajempi kokemus. Jämsän seudulla lunta tuli liikenneongelmaksi saakka, mutta sadan kilometrin päässä Tampereella maa pysyi paljaana.

Tuo kaikki on helposti selitettävissä. Johonkin rajat asettuvat, ja joskus ihminen vain sattuu siihen kohdalle. Matematiikan ja todennäköisyyslaskennan lakien mukaan jokaiselle ihmiselle osuu vuoro.

Ja siitä huolimatta rajalla oleminen on aina mystinen kokemus. Siinä ihminen näkee hetken aikaa jotenkin toisin. Ilmestyy toinen ulottuvuus ja syntyy kokemus, että elämä voi olla vain askeleen päässä toisin kuin se yleensä on.