Hoivakodin emäntä kyllästyi maksalaatikon lämmittämiseen

Kaikki vanhustenhoito ei ole huonoa. Minulla on se onni, että olen saanut omaiseni kunnolliseen taloon, jossa ollaan kiinnostuneita jostain muusta kuin ulkomaille tilitettävistä voitoista.

Kun äidilläni oli vielä kykyä kertoa mielipiteitä, hän säännöllisesti kiitteli hoivakodin ruokaa.

Niinpä jututin talon emäntää hänen työhistoriastaan. Hän kertoi olleensa aiemmin saman firman toisessa yksikössä ja vaihtaneensa sieltä kotikunnassaan sijaitsevaan hoivakotiin, jolla on eri omistaja. Työmatka lyheni mukavasti, ja päiviin tuli vapaita tunteja.

Pian työpaikan vaihto alkoi kuitenkin ahdistaa. Entinen emäntä huomasi olevansa uudessa työpaikassaan pelkkä ruoan lämmittäjä. Parannusehdotuksia ei millään tavoin kuunneltu, ja oli aivan sama mitä suunnitteli tai tahtoi. Vihdoin ahdistus tiivistyi siihen, että vappuaattona hänen piti lykätä vanhusten syötäväksi maksalaatikkoa. (Koiranruokaahan se on, toimittajan mielipide).

Samaan aikaan emäntä kuuli, että vanha firma oli rakentamassa uutta yksikköä. Teki mieli taloon, jossa saisi tavoitella myös laatua. Niinpä hän kysyi entiseltä työnantajalta, olisiko vapaana oleva emännän paikka hänen. Se oli, ja lämmitettävät maksalaatikot saivat vappuaatolta jäädä.