Mitäpä ihmishengestä kunhan matkatavarat pelastuvat

Viikko sitten Aeroflotin Murmanskin-lento palasi kentälle pian nousun jälkeen, laskeutui kovaa pompaten ja syttyi tuleen. Yli puolet koneessa olleista ihmisistä kuoli. Ensimmäisten uutisten mukaan matkustajat hidastivat evakuointia keräämällä käsimatkatavaroitaan mukaan.

Tänään kerrotaan, ettei etupään matkustajien käytös olisi kuitenkaan estänyt takaosan väkeä poistumasta palavan koneeen sisältä. Lähteenä on uutistoimisto Tass.

Onpa Moskovan onnettomuuden laita miten tahansa, intohimo pelastaa matkatavarat ihmishenkien kustannuksella on kiinnostava. Omaisuuden rakastaminen on yleisinhimillinen oinaisuus, joka ilmeni esimerkiksi vuonna 1929, kun Näsijärveen hukkui Kuru-laivan mukana 136 ihmistä. Kerrotaan, että ainakin yksi hukkuneista olisi voinut pelastua, ellei hän olisi halunnut pelastaa myös matkalaukkuaan. Erään palomiehen suusta olen taas kuullut, että liikenneonnettomuuden uhrit muistavat aina huolehtia lompakostaan, jos ovat vähänkin tajuissaan.

Asialla on sekä teologisia että ekologisia seurauksia. Unohtuu, että Jumala on luvannut pelastaa meidät, muttei meidän matkalaukkujamme. Ilmastonmuutosta taas edistää se, että rakastamme liikaa romuja, ronpetta, riepuja ja rihkamaa. Haluamme rajoittaa lämpenemistä, mutta vain niiden kanssa.