Tätä kirjoittaessani olen neljän rippikoulupojan
huoneessa. Aseenani on halko. Sillä olen luvannut humauttaa, jos joku liikahtaa
seuraavan puolen tunnin aikana, joka on tarkoitettu päivälepoon. Halot ovat
tietysti pelkkä vitsi, joka tekee ohjeiden noudattamisen helpoksi.
Päivälevolle mentiin leirin yhteisellä päätöksellä, kun
kaikki olivat liian väsyneitä.
Rippikoulussa haluaisin kertoa armahtavasta Jumalasta,
toisen ihmisen kunnioittamisesta ja siitä, että kaikki olemme Jumalan kuvia ja
sen ansiosta arvokkaita.
Siinä kyytipoikana olisi muutamia muitakin tärkeitä
asioita, kuten hiljentymisen taito ja itsestäänselvyyksien epäileminen. Vielä
on tärkeää ymmärtää, että päivällä lyhyesti nukahtaminen pitää elämää koossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti