Mutta.
Olen kuullut mediasta lukuisia niin sanottujen
asiantuntijoiden kommentteja siitä, että nuorten kanssa olisi perusteellisesti
käsiteltävä Kuopion tapahtumia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ollaan
moponkantaman ulkopuolella Kuopiosta, tähän kaikkeen ei välttämättä ole syytä. Käsittelemiset
voivat olla jopa haitaksi.
Ensinnäkin kouluampumisiin on totuttu ja turruttu,
valitettavasti. Jokelan tapauksen jälkeen meidänkin paikallisella
yläasteellamme oli luonnollista kokoontua juhlasaliin miettimään, mistä oikein
oli kysymys. Vuoden 2019 lokakuussa vastaava kokoontuminen ei enää tuntunut tarpeelliselta.
Toiseksi nuoria on syytä opettaa siihen, että uutistapahtumat
on syytä sijoittaa elämässä sille paikalle, jolle ne kuuluvat. Jos onnettomuuden
uhreihin ei ole henkilökohtaista suhdetta, nuoren ihmisen ei pidä ajatella
niitä kohtuuttoman paljon. On viisainta keskittyä niihin asioihin, joille hän
voi jotain ja jotka ovat hänen ulottuvillaan.
Viikolla testasin näitä ajatuksia muutaman nuoren kanssa. He
olivat kanssani samaa mieltä siitä, että Kuopiota ei tarvitse erityisemmin
ottaa esiin. On parempi tarjota nuorille turvallista ja rauhoitettua paikkaa.
Siellä he voivat puhua niistä asioista, joista heidän kuuluukin puhua. Kuopion
tapahtumat ovat sairasta maailmaa, jonka torjumiseen heillä on oikeus.
Torstain iltahartaudessamme rukoiltiin Kuopion puolesta
kahdella lauseella. Mielestäni se oli juuri sopiva määrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti