Lohdutukset huvittivat minua. Siinä leuka puudutettuna siteerasin Paavo Haavikkoa: "Kynttilä palamalla, pullo tyhjentymällä, elämä merkitys merkitykseltä. Ovella kiitä ja kumarra."
Lääkärin mielestä se oli kaunis runo. Onnittelut kirjailijalle! Hän voi olla tyytyväinen työhönsä, jos häntä lainataan hammaslääkärin tuolissa.
Minä puolestani olin elämän käännekohdassa. Ensimmäisen kerran minussa kuoli jotain niin, että sen itse huomasin. Olin ilmiselvästi sillä tiellä, jota kaikki tulemme kulkemaan.
Elämä on arvaamatonta. Minulta kuoli hammas, joltakulta toiselta katkesi jokin ratkaiseva verisuoni. Minä olen porskuttanut tuosta tapauksesta monta vuotta, toinen jätti matkansa siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti