Uutta sivistyssanaa pukkaa

Millaisia opintoja olisi harjoitettava ja kuinka monta väitöskirjaa olisi kirjoitettava, jotta välttyisi tietämättömyydeltä uusien sivistyssanojen äärellä?

Tänä aamuna Sixten Korkman havahdutti kysymällä kolumninsa otsikossa: "Kestämmekö kriisin – onko Suomi resilientti?" Tunnustan, etten ymmärtänyt vierasta sanaa. Olen kuullut sen viime aikoina jossain, mutta sana on mennyt nopeasti ohi.

Edes netistä löytyvä Ilmainen sivistyssanakirja ei tunne käsitettä. Googlailemalla sentään löytyi. Korkeimmaksi haussa nousi selitys, että resilienssi on selviytymis- ja sopeutumiskykyä ennakoimattomissa, yllättävissä muutostilanteissa.

Sanasta löytyvät tulkinnat eivät pidä aivan yhtä. Vakiintumattomissa käsitteissä onkin se hyvä puoli, että käyttäjät voivat määritellä ne mieleisellä tavallaan. Työterveyslaitoksen sivuilla lukee: "Resilienssi tarkoittaa näiden pulmatilanteiden saattamisesta kaikkien tietoon ja onnistuneiden ratkaisujen jakamista. Ennakointia ja yhdessä oppimista." Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan resilienssi on muutosjoustavuutta, joka tarkoittaa oppimiseen ja toimiviin verkostoihin perustuvaa alueen aktiivista uudistamista.

Korkmania en moiti. Heti kolumninsa alussa hän selittää sanan. Hän turvautuu Kielitoimiston sanakirjaan, jonka mukaan resilienssi on kykyä pysyä toimintakykyisenä vaikeissa muutostilanteissa ja palautua niistä. Korkman antaa käytännön esimerkin nyrkkeilijästä, joka on lyöty kanveesiin ja joka pomppaa ylös ja jatkaa ottelua.