Pulpetti tuo mieleen pänttäämisen ja kelvottomat, vanhanaikaiset opiskelutavat. Nykyaika suosii niiden sijasta tiedon etsintää ja pelillisyyttä, eräänlaista vahingossa tai siinä sivussa -oppimista ilman ponnistelun tuskaa. On varottava yksisuuntaisia opetustapoja, joissa kaiken tietävät ja osaavat opettajat kaatavat osaamistaan ja asenteitaan tietämättömien oppilaiden päälle. Pulpetissa ei puhuta, pulpetissa ollaan hiljaa.
Kaikesta huolimatta myös pulpettiopintoja tarvitaan. Googlaaja on toivottomassa tilanteessa, jos hän saa Tansanian sijainniksi Afrikan, mutta joutuu saman tien googlaamaan, mikä on Afrikka.
Historiassa on puolestaan kritisoitu vuosilukujen opiskelua. Liika on tietysti liikaa, mutta toisaalta vuosiluvut ovat ainoa keino asetella tapahtumia järjestykseen. Tämän järjestyksen osaaminen auttaa taas pohtimaan, mikä mahtaa olla syy ja mikä on seuraus. Ihmismieli tarvitsee aikajanoja, joille tapahtumia sijoitellaan.
Viisas ekaluokan opettaja sanoi koulun pihalla, kun jäätiin jutulle: "Koulussa pitää oppia myös pakertamaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti