Amerikkalainen tiedemiesryhmä on ilmoittanut löytäneensä tähän asti vakuuttavampia merkkejä siitä, että maailmankaikkeudessa on elämää myös maapallon ulkopuolella. Australiaan viime vuonna pudonnut meteoriitti sisälsi näet 17 erilaista aminohappotyyppiä. Näistä kuutta esiintyy tavallisesti elävissä soluissa ja ne ovat elämän alku ja juuri. Havainto tukee voimakkaasti teoriaa, jonka mukaan meteorin kotiplaneetalla elämä oli saanut alkunsa ikivanhasta kemikaaliseoksesta, joka oli olemassa jo maankuoren kovetuttua.
Onko tämä lupaava uutinen siltä kannalta, että maan ulkopuolella olisi elämää? – Ehkä olisi, ellei uutinen olisi jo vuodelta 1970. Tavan takaa näitä melkein-uutisia tupsahtelee. Saadaan lähes todistetuksi jotain muka, ja kuitenkin ollaan yhtä kaukana lopullisesta vakuuttavuudesta kuin 50 vuotta sitten.
Elämän olemattomuudesta minulla ei ole tietoa saati todisteita, mutta vielä vähemmän on luottoa noihin kemikaalimössöihin.
Viisaimmin on sanonut kirjailija Markku Lahtela: "Mitä ne hullut avaruuteen lähettävät signaaleja, että täällä on järjellisiä olentoja, kun eivät osaa viestittää sitä edes toisilleen. Ja jotkut odottelevat ufo-ihmisiä. Vaikka itse olemme tuntemattomia olentoja avaruudessa, avaruudesta, avaruuteen."
Voi veikkonen, jo havaittava avaruus on vallan helevetin suuri. Omassa Linnunradassammekin on semmoset 300 miljardia tähteä, ja tässä galaksiryhmässä on kaksi muutakin suurta galaksia (joista tunnetumpi on se paljain silminkin nähtävissä oleva Andromeda). Meitin aurinko sijaitsee semmosen 26 000 valovuoden päässä Linnunradan keskustasta; valovuosihan on rapiat 9 biljoonaa kilometriä. Että on siellä lääniä. Meidän ekat hentoiset radiolähetykset on kuultavissa jossain 100 valovuoden päässä. Mahtuuhan sille etäisyydelle jo jonkin verran tähtiä, vaan eipä ole tullut vielä ketään kyselemään, että morjes jätkät, mites menee?
VastaaPoista