Tuorein Aamulehdessä ilmestynyt kolumnini herätti tavallista enemmän huomiota. Siihen tuskin oli muuta syytä kuin se, että jokainen ihminen on joutunut kamppailemaan käsittelemäni aiheen kanssa. Joskus ihminen on paineen alla, ja välillä siitä paineesta on vaikea toipua.
Tekstilläni oli kaksi lähtökohtaa, ensinnäkin havainto, että kuormittumisesta on ruvettu puhumaan niin kuin se olisi suorastaan työsuojelullinen ongelma. Kuitenkin työ on aina jonkinlaista taakan kantamista. Ongelmaksi kuormittuminen tulee vasta sitten, kun työtään ei voi tehdä kunnolla tai siitä ei kykene toipumaan.
Toisena lähtökohtana oli usein toistelemani Markku Envallin ajatelma: "Ennen kuin yrität muuttaa toista, katso ettei hän ole suorituskykynsä rajoilla jo sellaisena kuin on."
Kun olin jo lähettänyt tekstin Aamulehteen, sain tietää että kolumnille varattu tila oli suurentunut neljänneksen. Ei ole aivan helppo kasvattaa jälkikäteen kirjoituksen pituutta noin paljon. Minun on muutenkin helpompi lyhentää kuin pidentää. Lisävaikeutena oli se, että olin paraikaa leirillä yli neljänkymmenen nuoren kanssa. Siellä on tuskaista keskittyä johonkin muuhun kuin leirin pitämiseen.
Toivon, että nämä vaikeudet eivät näkyneet lopputuloksessa.
-------
Aamulehden kolumni on täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti