Minua on pitkään vaivannut sellainen ajatus, että tämä aika olisi jotenkin erityisen jakautunut ja riitautunut. Toismielisten blokkaaminen on kyllä vaarallista ja sitä on paljon. Minä olen tietoisesti yrittänyt pitää yhteyksiä myös niihin ihmisiin, jotka ajattelevat toisin kuin minä. Jossain menee tietysti raja, esimerkiksi siinä, että joku tykittää omaa propagandaa niin taajaan, että someseinälle ei muuta enää mahdukaan.
Nykyinen kahtiajako tuntuu kuitenkin Suomessa harrastelulta vanhoihin aikoihin nähden. Noin sata vuotta sitten ei tyydytty vihapuheeseen vaan ajauduttiin vihatekoihin ja sisällissotaan.
En osaa sanoa, kuinka paljon Aamulehden kolumnini on aiheuttanut keskustelua. Laskurit ovat menneet sekaisin tässä hässäkässä, kun olen siirtynyt itsenäisyyspäivän edellä joutoväkeen alati yltyvän vanhuuteni tähden.
Erikoisuutena mainittakoon se älypää, joka ryhtyi opettamaan minua kieliasioissa. Ei olisi kannattanut, olen niissä kohtalaisen hyvä. Älypää kirjoitti näin: "'Nykypäivää moititaan riitaisaksi'. Siis, tarkoitit tuota päivää, jolloin kirjoitit juttusi? Entä seuraavana päivänä, tai edellisenä päivänä? Jos tarkoitit pidempää aikaväliä, olisit varmaankin kirjoittanut 'Nykyaikaa moititaan riitaisaksi'.
En jaksanut kommentoida kirjoitusta, mutta sanon tässä, että "nykypäivä" ei tarkoita milloinkaan samaa kuin "tämä meneillään oleva päivä". Kielitoimiston sanakirjan mukaan sen synonyymeja ovat "nykyisyys" ja "nykyaika".
-----
Aamulehden kolumni on täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti