Jääkiekon olympiafinaalipäivä on huonoimpia aikoja kolumnin julkaisemiseen. Se on Suomessa niin suuri tapahtuma, että on turha kuvitella jotain toista keskusteluaihetta sen rinnalle.
Olen aina julkaissut heti sunnuntaiaamuna Facebookissa linkin, kun uusi Aamulehden kolumni on ilmestynyt yöllä, mutta tällä kertaa Facebookin aamuun mahtui vain jääkiekkoa. Niinpä laitoin linkin vasta iltapäivällä, kun suurin voittamisen uho ja riemu olivat laimentuneet.
Tuntuu siltä, että monet vähemmän tärkeät kolumnini ovat saaneet enemmän kuin tämänkertainen teksti, joka käsitteli kotimaisesta näkökulmasta rippikouluikäisten urheilijatyttöjen kohtelua. Taustalla oli Pekingin kisojen taitoluistelu. Mielestäni aihe on äärimmäisen tärkeä.
Urheilusta puhuminen on vaikeaa erityisesti silloin, kun siihen hakee kriittistä näkökulmaa. En tosiaan ole urheilun vihaaja, päinvastoin. Minut on vain tehnyt surulliseksi siihen syöpynyt raha, korruptio ja sala-apteekkien vaikutusvalta.
--------------------
Aamulehden kolumnini on täällä.
Hjoo, oliko se blogisti Lauri Gröhn, joka irvaili huippu-urheilua tavoitteeksi terveydenkin kustannuksella olla paras jossakin tyhjänpäiväisessä - tai jotenkin noin. No, kait siitä bisneksestä jotkut tekee tiliä, vaikka ilmeisesti eivät yleensä juurikaan urheilijat itse. Kaipa se medioidenkin hillitön kiinnostus urheiluun ja tulosten seuraamiseen on lähinnä jonkinlaista taantumista lapsuuden leikkeihin. No, jokaiselle rahkeiden mukaan - vaikka joskus sinänsä vähät ilmiöt alkavat toistuessaan potuttaa. Esimerkiksi YLEn 1 -kanavan aamu-uutisten urheiluosuus on pituudeltaan samaa luokkaa itse uutisten kanssa, ja on sijoitettu uutisten ja säätiedotuksen väliin. Haluaisinpa tietää kenen mahtipäätökseen tämä urheilun pakkosyöttö perustuu.
VastaaPoista