Olin neljäntoista ikäinen, kun opettaja alkoi kysellä, oliko fysiikan luokan pulpettiin ilmestynyt raapustelu minun tekosiani. Istuin kieltämättä juuri sillä paikalla, mutta en ole lapsenakaan ymmärtänyt seiniin ja pöytiin piirustelijoita. Minulla on aina ollut paperia käytössäni, ja raapustelu on tuntunut suorastaan vastenmieliseltä.
En väitä, että minua kuulusteltiin. Opettaja ei suinkaan kovistellut, vaan ainoastaan kyseli, mikä mahtoi olla suhteeni pöydässä olevaan kuvioon. Vielä vähemmän voin sanoa, että tapaus olisi tuottanut minulle trauman. Se on vain epämiellyttävä koulumuisto, ei sen enempää.
Mutta miltä mahtaa tuntua, kun on pidätettynä 23 vuoden iässä postinkantajan aamuöisestä murhasta? Sellaisia asioita Myyrmäestä kerrotaan. Epäilty on sittemmin vapautettu, koska poliisin mukaan hänellä ei "todennäköisesti" ole mitään tekemistä murhan kanssa.
Aiheeton pidätys voi suistaa ihmisen raiteiltaan. Voi kuvitella, että murhasta aiheettomasti syytetyn tunnit ovat pitkiä poliisin kopissa, ja iso trauma syntyy jos on vähänkään normaali ihminen. Kaiken lisäksi sana "todennäköisesti" jättää epäilyn jäljelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti