Kotoa saatu elämänohje ikuisesta periksiantamattomuudesta on johtanut elämänmittaisiin tragedioihin, kun nuori ihminen on vuosikaupalla pyrkinyt koulutukseen, johon hänellä on ollut vain pyrkyä muttei mahdollisuuksia. Voitaisiin opettaa myös näin: "Älä koskaan anna periksi, ja lopulta sinusta tulee Paavo Väyrynen."
Viime sunnuntaina kirkoissa kuultiin lause: "Etsikää niin te löydätte." Tämä hyvä oppi ei kuitenkaan lupaa, että aina löytäisi juuri sen, mitä on etsimässä.
Vaikeinta on löytää tasapaino periksiantamattomuuden ja oikea-aikaisen luovuttamisen välillä. Kerron esimerkin:
Pelasimme rippikoulun kanssa amerikkalaisen jalkapallon junttisovellusta, jota olen kuullut kutsuttavan sekä rypyksi että rytkyksi. Pallo viedään kantamalla tai muilla keinoin vastapuolen maalialueelle. Taklata saa täysin vapaasti, mutta lyöminen on kiellettyä. Pelipaikkanamme on ollut hangen peittämä järven jää.
Ottelun jälkeen ilmeni, että yhdeltä pojalta oli pudonnut lompakko. Hankeen syntyneistä jäljistä saattoi nähdä liikkuma-alueen, ja niin lähdimme etsintään järjestelmällisesti tasaisena rintamana. Metri metriltä potkittiin lunta, mutta mustaa lompakkoa ei näkynyt.
Olimme olleet epämääräisesti myös laiturin läheisyydessä, jossa oli enemmän lunta. Myös siitä tongittiin. Vihdoin päätin, että oli annettava periksi. Kiipesin laiturille kailottamaan, ettei voi mitään. Joskus on vain luovutettava.
Kaikki tottelivat paitsi yksi poika, joka hankeen kumartuneena kauhaisi kädellään vielä kerran, toisen kerran ja kolmannenkin... ja minä olin ollut väärässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti