Varmimpia keinoja ristiäishetken pilaamiseen on siinä, että pappi selvittää puheessaan kaikki välttämättömät opinkohdat kohdasta a kohtaan ö. Kastehetki venyy venymistään, ja ainakin pienet lapset alkavat kysellä, joko saa mennä. Aikuiset ovat kyllästyneitä muuten vain.
Toisaalta ihmiset toivovat, ettei tyydyttäisi monesti kuultujen raamatunkohtien lukemiseen. Papin olisi sanottava myös jotain omavaraisempaa. Puheelle varattu aika on kuitenkin lyhyt. Ei ole tilaa kolmeen pointtiin, vaan on tyydyttävä yhteen näkökulmaan. Toiveena olisi jonkinlainen laajennettu aforismi.
Minulla on muutamia perusteemoja, joita sanoitan vaihtelevalla tavalla. Kaikkiin niihin liittyy jollain tavoin usko armolliseen Jumalaan.
Yhtenä esimerkkinä olen käyttänyt kuvaa, jonka kaikki näkevät edessään: Lasta sylissä pitelevässä kummissa on näkymä siitä, millainen on Jumalan ja ihmisen suhde. Toinen on vahva suoja, toinen on pieni ja aivan alussa. Jollain tavoin hyvä kummi edustaa lapselle Jumalaa.
Varsinaisen kastamisen jälkeisillä kahveilla keskustelu haarautuu arkisempiin asioihin. Joskus puhutaan myös kasteen sisällöstä, niin kuin silläkin kertaa kun selitin kahdelle kummille ideaani siitä, mihin kuva lastaan pitelevästä kummista oikein viittaa.
Kummit katsoivat toisiaan: "Me ollaan sitten jumalia." En sanonut mitään. En jaksanut selittää, että aivan tuota en tarkoittanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti