Itsellenikin selvittämättömästä syystä olen suhtautunut hieman varauksellisesti eräänlaiseen valtakunnan psykologiin Salli Saareen, joka aina kutsutaan mikrofonien eteen, kun tapahtuu suurta ja murheellista. Tänään olen ollut Salli Saaren kanssa täsmälleen samaa mieltä.
Näin hän sanoi: "Julkinen suru viivästyttää reaktioita. Ei pääse niin nopeasti eteenpäin kuin yksityisessä surussa. Saattaa myös olla, että koetaan, että oma yksityinen suru ryöstetään kaikkien yhteiseksi."
Meidän täysin sivullisten olisi reagoitava onnettomuuksiin jotenkin kohtuullisesti.
Tämän päivän lehdestä on voinut lukea myös seuraavat uutiset: "Noin 16-vuotias poika kuoli Nurmijärvellä pudottuaan koulun katolta." "Vuonna 1975 kuollut mies kuoli tulipalossa Taivalkoskella." "Vuonna 1964 syntynyt pudasjärveläinen kuoli moottorikelkkaonnettomuudessa." "Keski-ikäisen miehen ruumis löytyi vedestä Oulussa."
Pitävätkö ministerit puheita näille neljälle? Vai onko peräti omaisten onni, etteivät pidä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti