perjantai 18. huhtikuuta 2008

Ruutuhyppelyä

Tänään kysyin kymmenvuotiaalta pikkutytöltä, vieläkö tytöt harrastavat ruutuhyppelyä, tuota tyttöjen pihaurheilua, jonka sääntöjä pojat eivät osaa. Kymmenvuotias sanoi, että kyllä he harrastavat. Hän osasi selittää hyvin, millaisten sääntöjen mukaan tytöt liikuttavat siinä kiveä.

Kysymyksen herätti juuri lukemani argentiinalaisen kirjailijan Julio Cortázarin romaani Ruutuhyppelyä. Siitä selvisi, että leikki tunnetaan myös Etelä-Amerikassa.

Samaa leikkiä leikitään kahta puolta Atlanttia ainakin suunnilleen samoilla säännöillä ilman minkään lajiliiton virallisia sääntöjä: jälleen yksi todiste siitä, että ihmisten välillä on paljon enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti