lauantai 6. syyskuuta 2014

Ahtisaarelaiset latteudet ovat joskus parhaita

Moni kieltämättä älykäs kirjoittaja, Jari Tervo mukaan lukien, on yltynyt vaatimaan, että Ukrainan ilmeistä sotaa on uskallettava kutsua sodaksi. Venäjän toiminta on ollut kieltämättä sekä ilkeää että pelottavaa.

"Ei pidä provosoitua, kun provosoidaan." Tämä oli taas presidentti Mauno Koiviston viisaus.

Kansainvälisten kriisien ratkaisemiseen on lopulta vain kaksi keinoa, sodankäynti ja diplomatia. Edelliseen kuuluu uhoa ja marssimusiikkia, jälkimmäiseen ei. Diplomatialla on oma kielensä, johon suostuminen saattaa olla totuudentorville tuskallista. Diplomatiassa puhutaan hillitysti, ja sen ansiosta päästään rauhanomaisiin ratkaisuihin, joissa ennen pitkää voittaa myös rehellisyys; sanotaanhan, että sodan ensimmäinen uhri on totuus.

Jaksan lukea Sofi Oksasen ja Jari Tervon kirjoittamia juttuja. He uskaltavat sanoa kaunistelemattomia asioita, joista usein vaietaan häveliäästi. Martti Ahtisaaren presidentillisistä uudenvuodenpuheista ei jäänyt mitään mieleen. Ne eivät kiinnostaneet.

Kriisejä selvittämään en kuitenkaan lähettäisi Oksasta enkä Tervoa, vaan Ahtisaaren kaltaisen vanhan ketun, jonka ympäripyöreyksien varaan on helppo rakentaa sopua ja maailmanrauhaa.

3 kommenttia:

  1. Oho - kiinnosta tulkinta.

    Ehkä kysymys on kuitenkin kontekstista: uudenvuodenpuheet saattoi olla ympäripyöreitä, mutta kun Ahtisaari sanoi esimerkiksi Acehin edustajille, että suostutte autonomiaan tai ette saa mitään, niin siitä on kyllä ympäripyöreys kaukana.

    Ahtisaaren elämänkerta on muuten kiinnostavaa luettavaa, pois lukien sisäpoliittinen jakso (eli juuri nuo uudenvuodenpuheet).

    Hänen neuvottelutapansa hätkähdyttää ja herättää ajatuksia: se on kummallinen yhdistelmä sadistisuutta lähentelevää tiukkuutta ja toisaalta inhimillistä lämmintä vuorovaikutusta kaikkein julmimpienkin kanssa.

    Tatu

    VastaaPoista
  2. Neuvottelutuloksen saamiseksi on oleellista, että
    1) sanat eivät herätä kiihkeitä tunteita, joiden rauhoittelemiseen menee kohtuuttomasti energiaa
    2) kun sanotaan tiukasti, sanotaan se kahden kesken eikä huudella torvina toreilla (mihin Ahtisaari ei tietääkseni ikinä sortunut).

    Täytyy laittaa kirja lukulistalle. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  3. Jotkut asiat eivät koskaan muutu, ellei kukaan uskalla sanoa suoraan vaan kiemurtelee ympäripyöreästi.

    Tämänhän sai huomata jo silloin kun oli todellinen hätä ja apua tarvitsi, mutta ei asialle voinut mitään tehdä, koska puhuttiin vain ympäripyöreitä, joista kukaan ei kostunut mitään. No jaa. Ehkä sotaneuvotteluissa on hyväkin, ettei olla puolesta eikä vastaan, eikä siis tehdä mitään. Varsinkaan, jos toisella puolella on helposti räjähtävää materiaalia vastassa.

    VastaaPoista