perjantai 19. syyskuuta 2014

En olisi torpannut ateistin ehdokkuutta

Ateistiksi julistautunut Kimmo Käärmelahti ajatteli tarjota kirkkovaaliehdokkuudellaan Savonlinnaan vaihtoehdon, jota hänen kaltaisensa ihmiset olisivat voineet äänestää. Hänen vaalilauseensa olisi ollut: "Jumalaan en usko mutta kirkkoon haluaisin uskoa." Hän sanoi, että valituksi tultuaan hän olisi tukenut ennen muuta seurakunnan diakoniatyötä ja vaikuttanut omalta osaltaan myös kirkon yhteiskunnallisen aseman purkamiseen.

Lopulta Käärmelahti vetäytyi ehdokkuudesta, koska ei omien sanojensa mukaan halunnut loukata uskovaisia, agnostikkoja eikä ateisteja. Hän aiheutti suunnitelmillaan laajaa hämminkiä. Kyse ei ollut siitä, että hän olisi ollut Vapaa-ajattelijoiden jäsen.

Käärmelahden kaltainen ehdokas on helppo torpata. Voi sanoa, ettei Setan hallintoon ole pääsyä homofobisella ihmisellä tai ettei pasifisteja valita reserviupseerien johtoon. Ihminen ei voi julkisesti vastustaa sitä asiaa, jota hänet on valittu kannattamaan.

Kaikesta huolimatta olisin suonut tälle ateistille hänen ehdokkuutensa. Eihän Savonlinnaan olla sentään pappia valitsemassa. Suomessa oli sitä paitsi pasifistinen puolustusministeri Yrjö Kallinen vuosina 1946 - 48, ja tässä sitä edelleen sätkitään itsenäisenä valtiona.

Ei siellä kirkkovaltuustossa yksi epäilijä turmiota tekisi, antaisipa vain pikantin sävyn ja toisi kokouksiin erilaista näkökulmaa. Jeesus teki täysin tietoisen valinnan kutsuessaan mukaan etäisesti Käärmelahtea muistuttavan Tuomaksen.  Jälkiviisaat voivat tietysti kritisoida hänen valintaansa ja sanoa, että joku uskovaisempi olisi ollut oikea valinta. Niin kummalliselta kuin se tuntuukin, jopa Juudas oli itse Kristuksen valittu.

Enemmän minä olen huolissani niistä valtuutetuista, jotka ovat kaiken aikaa heilahtamaisillaan helluntailaisiksi tai puuhaavat jotain valepiispaa luterilaisen kirkon sisään (siis nämä äkkiväärät naispappeuden vastustajat, jotka ovat ryhmittyneet ns. lähetyshiippakunnaksi, suomentajan selitys). Vaarallisia ovat myös ne valtuutetut, jotka ymmärtävät vain merkin € symboliikkaa.

Usko ja epäusko ovat muutenkin mutkikkaita asioita. Tänään uskomme näin, huomenna noin. Vakaumuksen laatu vaihtelee iän, elämäntilanteen, vuorokauden ja ympäristön mukaan. Avoimen tähtitaivaan alla harvoin tapaa asiastaan vakuuttuneita ateisteja. Ruuhkabussissa maanantaiaamuna klo 7.15 useimpien usko on taas varsin ohutta.

2 kommenttia:

  1. Kimmo käärmelahti19. syyskuuta 2014 klo 5.14

    Mukava kirjoitus jossa jää vähemmälle huomiolle se, että reserviläisten hallituksesta saattaisi pasifistille löytyä paikka, jos 60% yhdistyksen jäsenistä olisi pasifisteja. Omalla ehdokkuudellani halusin antaa äänen niille 60%:lle kirkon jäsenistä, jotka uskovat kuten minä; eli eivät usko kristinuskon jumalaan.
    Rehellisyyden nimissä on myös sanottava, että ehdokkuuttani ei torpannut seurakunta vaan neljän puolueen yhteislista, jonka muutamille kokoomuslaisille ja keskustalaisille ehdokkuuteni ei sopinut. Punainen kortti ei siis noussut niinkään hengellisen kuin poliittisen vakaumukseni vuoksi. Liekö sitten ehdokkuuteni estämisen varmistelua se, että hylkäämisestäni ilmoitettiin minulle vasta ehdokaslistojen jättämismaanantaita edeltävän perjantain iltapäivällä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos täydennyksestä.

    Kun matkan päästä ottaa kantaa kaukaisiin paikallisiin tapahtumiin, joutuu aina käsittelemään ikään kuin kuviteltua asiaa. Tekstiin voisi aina kirjoittaa varauksen: ”Sikäli kuin asiat ovat edelleen suunnilleen niin kuin niistä on lehdissä kirjoitettu.”

    Tällä kertaa asianomaisen tarkennukset eivät kumoa asian periaatteellista puolta, joka minua tässä ennen muuta kiinnostaa.

    VastaaPoista