torstai 20. huhtikuuta 2017

Aika loppuu kesken

Vuosi vuodelta ymmärrän entistä paremmin, että elämäni loppuu kesken. En onnistu lukemaan edes pientä osaa välttämättä luettavista kirjoista. Tuntuu siltä kuin etenisin tähtisumuissa hevosvaljakon nopeudella.

Jopa klassikoissa on merkittäviä aukkoja. Shakespearelta olen lukenut vain Hamletin ja nähnyt teatterissa Othellon. Marcel Proustin moniosaiseen romaaniin Kadonnutta aikaa etsimässä en ole edes koskenut. Faulkner on vieras. Vaikka olen tehnyt Saarikoskesta väitöskirjan, lyriikan tuntemisessa olen todella heikko.


Tätä ahdistustani mietin, kun näin Prahan pääkirjaston aulassa kirjoista rakennetun taideteoksen. Se ylsi lattian alta korkealle kattoon saakka.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti