keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Poika isänsä varjossa


On olemassa suoranainen ihmistyyppi, jonka on aina matkustettava kauas. Hyvä on aina jossain toisaalla, ei koskaan siinä lähellä. Tämä ilmiö liittyy vahvasti maailmankatsomuksiin, mutta on sitä havaittavissa muuallakin.

Yhtenä esimerkkinä on tapaamani nelikymmenvuotias mies, jonka isäkin oli minulle tuttu.

Mies kertoi soittavansa mitä tahansa instrumenttia. Häneltä sujuivat piano, kitara, trumpetti, haitari ja huilu. Myös laulaminen onnistui.

En voinut olla huomauttamatta: "Mutta eikös se isäsi ollut juuri viulisti..."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti