tiistai 30. huhtikuuta 2019

Siperian vankileirin melkein onnellinen päivä

Luin Alexander Solzhenitsynin romaanin Ivan Denisovitšin päivä yli neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen. Kirjan yksityiskohdat olivat unohtuneet, mutta johtoajatus oli edelleen hyvin mielessä.

Kirja kannatti lukea. Taas ei kehtaa muutamaan päivään valitella pieniä vaivojaan.

Siperian vankileirillä kärsitään kahdenkymmenen vuoden tuomioita. Elämä on loputonta työtä pakkasessa. Yksitoikkoista rytmiä katkovat vain sunnuntaivapaat, eikä niitäkään saa joka viikko. Laihasta keitosta yritetään noukkia sattumia, ja myös tupakka lievittää oloa.

Saadessaan kirjan kuvaaman vankipäivän iltaan Ivan Denisovitš on kuitenkin tällä kertaa täysin tyytyväinen.: "Päivän kuluessa häntä oli tänään tuurannut monessa asiassa: karsseriin ei oltu pistetty, joukkuetta ei ollut ajettu kulttuurikeskuksen työmaalle, päiväruokailuissa hän oli pinnannut puuron, esimies oli täyttänyt prosentit hyvin, seinää Šuhov oli muurannut ilokseen, tarkastuksessa ei ollut kärynnyt sahanterästä, illalla oli tienannut Tsezarilta ja tupakkia oli ostanut."

Päivä oli mennyt, ei mitenkään synkkä päivä, melkein onnellinen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti