tiistai 4. elokuuta 2020

Sivistyssanat, jälkikirjoitus

Aamulehden sivistyssanoja käsitellyt kolumnini herätti enemmän huomiota kuin kolumnini keskimäärin. Tämä oli arvattavissa, koska jokaisella ihmisellä on jonkinlainen mielipide vieraista sanoista. Aiheesta on myös helppo kirjoittaa, viime kädessähän on kyse vain siitä, tykkääkö vai onko tykkäämättä.

Ylivoimainen enemmistö reagoijista asettui kannalleni, mutta kaikki eivät ole olleet samaa mieltä. Useimmat kriitikot moittivat minua siitä, etten ole ottanut huomioon sitä tai tätä. He eivät muista, että lehtikolumni toimii sanomalehden lakien mukaan. Aamulehdessä minulle on tarjottu tilaa 2600 merkin verran joka kuudes viikko. Niissä rajoissa ei käsitellä kaikkia mahdollisia näkökulmia. Jos sitä yrittäisi, tekstistä tuli niin ympäripyöreää, ettei se kiinnostaisi ketään. Kolumniin kuuluu tiivistäminen ja kärjistäminen. Se ei ole artikkeli, vaan lyhyt, ajatuksia herättävä teksti, joka toimii parhaimmillaan eräänlaisena alustuksena.

Kriitikkoni ovat muistuttaneet minua ennen kaikkea siitä, että tieteessä tai ammatillisessa kielessä ei voi välttyä vierasperäisten sanojen käytöltä. Jos nämä lukijat olisivat perehtyneet tarkemmin tekstiini, he olisivat huomanneet, että olen selvillä asian tästä puolesta. Tarjoan jopa omakohtaisen esimerkin muistelemalla väitöskirjaani: "Alluusio ja intertekstuaalisuus eivät olleet korvattavissa."

Olen kuitenkin sitä mieltä, että myös tieteessä olisi syytä välttää hienostelua. Tieteellisyys ei voi olla sitä, että sanotaan vaikeasti tavallisia, yksinkertaisia asioita. En ole käsityksessäni yksin. Esimerkiksi professori Simo Heininen neuvoi oppilaitaan välttämään sanaa diskurssi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti