keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Sieluttomien myyntinimien jälkisanat (Aamulehden kolumnista)

Viimeisin Aamulehden kolumnini käsitteli tuotemerkkien ja organisaatioiden sieluttomia myyntinimiä. Samaa aihepiiriä ovat myös yhdentekevät, simply cleverin kaltaiset englanninkieliset mainoslauseet, joista on vaikea kuvitella, että ne olisivat edes kaupallisia menestyksiä.

Esimerkeistä ei ollut pulaa. Oikeastaan niitä oli aivan liian kanssa.

Ilmeisesti ilmiö on kiusannut muitakin kuin minua. Jälleen kerran keskustelu oli fiksumpaa Facebook-seinälläni kuin varsinaisen kolumnini alla.

Lehteen ensimmäisinä kirjoitetut kommentit ovat usein niitä heikoimpia. Joku sanoi, että Uros Live oli maksajan valinta ja sitä myötä arvostelun ulkopuolella. Miten niin? Rahallako saa itsensä vapaaksi kaikesta vastuusta? Joku väitti, että simply clever olisi maailmanlaajuinen tavaramerkki. Ei pidä paikkansa. Todellisuudessa se ei ole tuotemerkki ollenkaan vaan mainoslause.

Joku sanoi, että piika ei olisi ikivanha suomenkielinen sana ja että tanskassa sitä käytetään edelleen. – On makuasia, milloin sana on vanha ja milloin ikivanha. Piiasta voidaan sanoa ainakin se, että se on vanha sana. Alkuaan se on tietysti lainaa, mutta sitä ovat melkein kaikki muutkin sanamme. Balttilaisia lainaa ovat esimerkiksi ahdas, heimo, kaikki, kaula, keltainen, metsä, seinä, siemen, sisar, talo ja tyttö.

Vain me itse voimme pitää kielestämme huolta. Jos se viedään meiltä, Natoa on turha huudella apuun.

--------

Aamulehden kolumni on täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti