Olen ollut saamassa vakuutusyhtiöltä huomattavan summan rahaa. Viimeiset tositteet lähetin tammikuussa, eikä korvattavuudesta ole ollut erimielisyyttä. Vihdoin toukokuun alussa otin yhteyttä ja kysyin, milloin summa maksettaisiin.
Puhelut olivat joka kerta sitä tuttua flipperipeliä, jota käydään isojen organisaatioiden kanssa. Painellaan erilaisia näppäimiä "palvelun parantamiseksi". Soittaja tuntee olevansa kuula, jota pompotellaan sinne tänne. Musiikki soi, ja "puheluunne vastataan mahdollisimman pian". Tosin peli saattaa päättyä siihenkin, että "tällä kertaa emme ehtineet vastata puheluunne, kiitos teille". Kun lopulta saa jonkun kiinni, äänellä ei ole nimeä, tai enintään hän on "Hanna" tai "Sari".
Toukokuussa ystävällinen virkailija pahoitteli viivästymistä ja lupasi laittaa asiaa eteenpäin. Toisella soittokerralla kesäkuussa puhelu oli samanlainen. Kolmannen kerran soitin elokuun alussa, eikä siitäkään seurannut lupailua ja ystävällistä pahoittelua kummempaa.
Ajauduin kriisiin. Periaatteenani on ollut, että asiat hoidetaan asiallisesti eikä kenellekään olla ilkeitä. Tällä kertaa tämä taktiikka ei vain toiminut.
Oli muutettava menetelmää. Vakuutusyhtiön vaihtamisella en voinut uhkailla, koska yhtiö ei ollut omani. Lietsoin itseni vimmaan. Neljännellä soittokerrallani en sentään huutanut, mutta ääneni oli kireä. Virkailijan pahoitteluihin vastasin, että ne eivät enää kiinnosta. Haluan rahaa. Rahaa! Haluan minulle kuuluvat rahat tililleni.
Olin tosissani, ja koko loppupäivän olin jotenkin myrkkyä täynnä. Vielä samana päivänä tuli vastaus, että maksumääräys on annettu. Samalla sain selityksen sille, miksi jotkut asiakkaat ovat jo ensimmäisellä soittokerralla vihaisia ja ilkeitä. Ovat kai tottuneet siihen, että mikään muu ei kuitenkaan auta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti