Juhannusviikonloppua edeltävä sunnuntai on tavallisimpia konfirmaatiopäiviä. En ollut tänä vuonna yksissäkään rippijuhlissa, mutta muuan tuttuni oli ollut jossain Helsingin seudulla.
Hän kertoi juhlapäivän havainnoistaan. Muuten olisi mennyt hyvin, mutta kun oli se tyttären isä. Ei ollut enää edes perheidyllin pintaa.
Tuttuni mukaan tämän juopon isän asema muistutti perhesysteemissä kotieläimen asemaa. Päätäntävaltaa ei ollut, mutta asunto oli ja ruokaa ja vilun tullessa katto.
Vierailun ensimmäiset kaksi tuntia isä nukkui riippukeinussa. Käsi retkotti maata kohti, eikä kukaan edes kysellyt, miksei hän ollut ottamassa vieraita vastaan. Kaikki tiesivät. Vain juhlapäivään kuuluva itsehillintä esti kysymästä sitä, miksei tyttären äiti ole saanut tehdyksi sitä, mikä on välttämättä tehtävä.
Kysyn. Miksi tyttären isä ei ollut tehnyt sitä, joka välttämättä olisi pitänyt tehdä? Kai jotain vastuuta hänellekin voisi sälyttää. Mitä mieltä olet?
VastaaPoistaMinäkin kysyn, mutten kumpaakaan noista. Vaan että milloin on välttämätöntä jättää toinen? Kun tämä on juoppo? Kun äänestää väärää puoluetta? Kun himoitsee naapurin koiraa? Kun on väkivaltainen? Kun on sairas? Syöpäsairaitten jättäminen ei liene ok, mutta juoppojen ja hullujen jättämiselle löytyy yleensä enemmän hyväksyntää. Miksi?
VastaaPoistaEn taida vastata. Tekstini menisi jotenkin pilalle, jos rupeaisin itse antamaan siihen oikeita vastauksia. Se on vain tilanteen kuvaus, ei mitään muuta.
VastaaPoista