Irwiniä ja Rautavaaraa

 Neil Young, Tuomari Nurmio ja Arvo Pärt ovat ehdottomia suosikkejani. He ovat riipaisseet, mutta on niitä muitakin hyviä muusikkoja.

Kuuntelin autossa menomatkalla kokoelman Irwin Goodmanin lauluja. Minua yllätti se, kuinka paljon hänen varhaistuotannossaan on kuunneltavaa materiaalia. Sanoista on vastannut muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Vexi Salmi. Lapsuudestani muistan, kuinka työmiehen lauantai eteni kaavalla "viideltä saunaan ja kuudelta putkaan". Oli muitakin hyviä sanoituksia, eivätkä ollenkaan kaikki liittyneet alkoholiin.

Tuskin jaksaisin aivan kokonaisia Irwinin levyjä, mutta Irwinin parhaat -osastolle on tungosta.

Paluumatkalla kuuntelin Tapio Rautavaaraa. Lukuisten laulujen joukossa ei ollut yhtäkään kappaletta, joka olisi ollut vain tyhjänpäiväinen ralli. Kaikissa oli jokin ajatus. Syviin elämäntuntoihin osuu varsinkin Juokse sinä humma: "Voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla."

Rautavaaran elämässä hämmästyttää hänen monipuolisuutensa. On keihään olympiakultaa ja jousiammunnan joukkuemaailmanmestaruutta. Rautavaara näytteli monissa elokuvissa, ja elämäkerta on lukemisen arvoinen kirja.

Moni tärkeä muusikko on mainitsematta. Seuraavaksi voisin kirjoittaa Jaakko Löytystä.