Olen etsinyt muuatta tarinaa, jonka uskon piileskelevän koneeni uumenissa, tai ainakin se on kirjoitettuna johonkin kirjahyllyni kirjaan. Etsiskelyni eivät ole tuottaneet tulosta. Muistan kuitenkin tarinan idean, ja niin päätin kirjoittaa sen omasta päästäni:
Keskitysleirin vangit olivat pettyneitä Jumalan toimintaan. Niinpä he järjestivät oikeudenkäynnin, jossa Jumala tuomittaisiin ansioidensa mukaan.
Syyttäjäksi valittu rabbi listasi laiminlyöntejä ja rikoksia, joista Jumalan katsottiin olevan vastuussa. Mainittiin polttouunit, teloitukset, maanjäristykset, uponneet laivat, tautiepidemiat, lasten kuolemat, villipetojen hyökkäykset, sodat, joukkomurhat, nälänhädät.
Oikeudenkäyntiin oli varattu vain yksi päivä, ja iltapäivän lopulla syyttäjän oli vaiettava. Paljon jäi häneltä sanomatta. Esityksensä pohjalta hän vaati Jumalalle ankarinta mahdollista tuomiota. Puolustusasianajajan puheenvuoro oli vaisu.
Jury vetäytyi tuomarin johdolla tekemään päätöstään, ja myöhään illalla saatiin kuulla, että syyttäjä oli saanut kaikki vaatimuksensa läpi. Jumalan todettiin syylliseksi. Rangaistus valittiin asteikon äärimmäisestä yläpäästä - mitä ikinä se sitten mahtoi ollakaan.
Kun tuomarina toiminut rabbi oli julistanut tuomion, hän päätti puheenvuoronsa sanoihin: "Hyvät ystävät, seuraavaksi hiljennymme iltarukoukseen."
------------
Muutamaa tuntia myöhemmin on selvinnyt, että jutun taustalla voisi olla Eliel Wieselin kirja The Trial of God tai sen pohjalta tehty elokuva God on Trial, mutta kummastakaan niistä en ole juttua poiminut. Hieman epäilen, että kenelläkään ei olisi tekijänoikeuksia, vaan että kyseessä olisi juutalainen perinnetarina. Ainakaan minun kertomukseni se ei ole. - Annan asian olla. Tärkeintä on kuitenkin itse juttu, joka mielestäni toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti