Tietysti jalkapallossa teeskennellään loukkaantumista, mutta yleensä nämä huijaukset eivät suututa minua niinkään. Useimmiten tuska on kuitenkin aitoa.
Ärsyyntyneimpiä ovat ihmiset, jotka eivät itse ole pelanneet. Jalkapallokentällä nimittäin joutuu kärsimään kipua. Välillä sattuu ja paljon.
Joskus olen sanonut kitisijälle, että ojennapa jalkasi tuohon ja minä kenkäisen täysillä sääreen. Katsotaan sitten huudatko ja kieriskeletkö.
Enemmän kiusaa paidasta repiminen. Kenenkään käsi ei kouristele sillä tavoin, että se saisi tarttumaan vastapelaajaa puserosta. En ymmärrä, miksei näihin rikkeisiin puututa tiukemmin.
Tuoreessa puolivälierässä saksalaispuolustaja repi ranskalaishyökkääjää hiuksista. Se oli jo astetta törkeämpää. Hän jäi kuitenkin tempustaan kiinni, sai punaisen kortin, ja Ranskalle tuli rangaistuspotku.
Joskus pahanteko on niin ovelaa ja häikäilemätöntä, että omassa kieroutuneessa mielessäni tunnen jonkinlaista ihailua. Vanha jalkapallokaverini Kumlanderin Joni on muistellut sitä, kuinka hän oli pelannut Ilveksen A-junioreissa HJK:ta vastaan. Joku helsinkiläinen oli varustautunut kulmapotkuihin nuppineuloilla ja pisteli niillä tamperelaisia takapuoleen.
Tuomari ei huomannut, eikä siinä olisi edes VAR auttanut.
Koettaisit Köykkä kasvaa (vihdoin) aikuiseksi, ja jättää nuo lapselliset joukkuepelit hassunkurisine sivuilmiöineen jo taaksesi. Säälittävimpiä näistä ovat pelaajien temput maalinteon jälkeen - ja selostajien TÄYTEEN ääneen esittämä huutaminen maalin johdosta. Joku täyskasvuisen järki ja tolkku saisi olla!
VastaaPoistaJos jalkapallo ei kiinnosta, sulkee maailmasta miljardi ovea ja supistaa näkymänsä kapeiksi ja ahtaiksi. https://artokoykka.blogspot.com/2016/10/ilman-jalkapalloa-puolet-maailmasta-ei.html
VastaaPoista