Budapestin suurella Moskovan aukiolla olen miettinyt, millä tavoin tuo aukio mahtoi liittyä Unkaria vahvasti ohjailleen Neuvostoliiton valtakauteen. En tarkkaan tiedä. Joka tapauksessa tuokin suureellinen aukio kuvaa hyvin sitä, miten tyhjiä olivat Neuvostoliiton symbolit.
Seiniltä poistettiin krusifiksit ja pyhät kuvat, ja myös kaikki se, mikä jollain tavoin muistutti vanhoista hallitsijoista ja syrjäytetystä kulttuurista.
Ei tyydytty riisumaan vain seiniä, vaan ajettiin katepillareilla vanha maailma kumoon. Syntyi suuria aukioita ja leveitä katuja.
Mitään muuta ei sitten saatukaan aikaan. Uudet rakennukset olivat mahtailevan muodottomia möhkäleitä. Neuvostovallan symbolit olivat sisällällisesti niin köyhiä, että kun ne Berliinin muurin ja muiden kontrollikeinojen sortuessa yhtäkkiä tulivat heitetyiksi sivuun, kukaan ei jäänyt niitä kaipaamaan.
Minusta oli silti vahan surullista, kun kommunismin kaatuessa taidettiin kaikki neuvostoajan patsaat poistaa Ita-Euroopasta. Onhan nekin osa historiaa. Eika se historia poistu niita patsaita kaatamalla.
VastaaPoistaToisaalta on näin, mutta toisaalta on paljon vaadittu, että kärsineet ihmiset jaksaisivat historian muistamisen nimissä katsella pitkään sortajansa patsasta, jonka tekijällä on ollut muovinen, tyhjä sielu.
VastaaPoista