keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Tehköön mitä tekee kunhan tekee sitä omalla tontillaan

Parikymmentä vuotta sitten käytössämme oli Pesämunaksi kutsuttu lastenistuin, joka oli tarkoitettu vastasyntyneille lapsille. Se oli styroksia tai vastaavaa ainetta. Istuin oli kevyt ja kätevä kannattaa, ja sen viaksi nähtiin vain sen hiostavuus.

Olisi pitänyt ymmärtää, että tuollaisesta materiaalista tehty istuin ei voi kestää autokolarissa. Emme tajunneet, eikä tajunnut moni muukaan, sillä istuin oli erittäin suosittu. Silmät avautuivat vasta sitten, kun se meni Tekniikan maailman testissä aivan mureniksi.

Viisi vuotta myöhemmin näin, että tuttavaperheellä oli käytössä samainen istuin. Perheenäiti oli lastentarhanopettaja.

Muistan millaisen kamppailun kävin kyetäkseni kertomaan tutuilleni, että istuin oli hengenvaarallinen.

Suomalaiseen ihmiseen on kirjoitettu syvälle monesti niin positiivinen ominaisuus olla puuttumatta naapurin asioihin. Tehkööt mitä tekevät, kunhan tekevät sitä vain omassa talossaan tai ainakin kuusiaitansa takana.

2 kommenttia:

  1. Joskus tama suomalaisten eristyneisyys naapureistaan saa hupaisiakin piirteita. Muistan kun Haikassa meidan takapihan naapurin tontti jaettiin ja aivan siihen aidan taakse alettiin rakentaa uutta taloa. Se kun tietysti pilkisti yli aidan, niin sita mentiin heti taimitarhalta hakemaan puita istutettavaksi takapihalle. Isan neuvona oli, etta otetaan niin isoja puita kun vain loydetaan. Aikaa yksityisyyden suojaamiseksi ei siis ollut hukattavissa. - Nyt kun sosiaalisesti avoimempi siskoni asuu lapsuudenkodissani, nama nakoesteeksi istutetut puut on kaadettu.

    VastaaPoista
  2. Osaan hyvin kuvitella tuon tilanteen, missä Arto on ollut. Kamalasti tekisi mieli huomauttaa, mutta kun ei ole oikein tapana. Aiheeseen liittyen olen joutunut jokusen kerran huomauttamaan äidille, joka on ottanut taksissa lapsen syliinsä ja kiinnittänyt turvavyön molempien yli.
    Toisenlainen tapaus kävi viime kesänä äidin vuokraamalla mökillä Antaverkassa. Naapurista oli rouva mennyt uimaan suhteellisen tuulisella säällä. Jossain vaiheessa hänen uimalakkiaan ei enää näkynytkään järvellä. Miehensä istui mökin terassilla lehden parissa. Epäröin hetken, mutta päätin mennä varmistamaan asian. Rouva olikin uinut rannan suuntaisesti mökkikylän yhteissaunalle. En minä sitä hävennyt, että kävin kysymässä...

    VastaaPoista