Television yleistyminen vaikutti siihen, millä tavoin ihmiset istuivat toisiinsa nähden. Keskinäisten katseiden määrä väheni, kun kaikki tuijottivat samaa laatikkoa kohti.
Ennen pitkää perheissä oli monia televisioita. Jokainen vetäytyi omaan huoneeseensa ja seurasi siellä omia ohjelmiaan. Keskinäisiä katseita oli entistäkin vähemmän.
Nykyään ammattilaiset tietävät, että ongelmalapsen tunnistaa muun muassa hänen puutteellisesta katsekontaktistaan.
Jotakin kirjoituksessa vihjataan - enää itse väite ja teoria puuttuvat.
VastaaPoistaYstävällisesti.
Minä pidän vihjeistä ja arvoituksista. Ne saavat ihmisen itsensä ajattelemaan. Väitteet ja teoriat ovat niille, jotka kaipaavat valmiiksi ajateltuja ajatuksia.
VastaaPoistaLapsia ohjataan viettämään päivässä vain kaksi tuntia "ruutuaikaa" eli telkkarin, pelien, tietokoneen tuijottamista... Voisiko samaa vaatia myös aikuisten vapaa-ajalta?
VastaaPoistaTerkuin: Linda V.
Jos katson ihmistä kohti, kysytään: mitä tuijotat? Olen oppinut välttämään katsekontaktia. Johonkin silmät on silti suunnattava. Siispä sivuille, alas, sinne-tänne. Ihme pälyilijä.
VastaaPoista"Väitteet ja teoriat ovat niille, jotka kaipaavat valmiiksi ajateltuja ajatuksia."
VastaaPoistaKyllä. Ne ovat niille, jotka vaativat perusteltuja ajatuksia.
Lisäksi ne ovat niille, jotka haluavat antaa jotain vihjeidensä ja arvoituksiensa tueksi.
Vihjeet ja arvoitukset saavat ihmiset ajattelemaan, mutta synnyttävät joukon kysymyksiä. Väitteet ja teoria taas täydentävät syntyneitä aukkokohtia. Pelkkien ympäripyöreiden, johdattelevien ajatusten esittäminen menee usein politikoinniksi. Kukin voi aina kuvitella itse loput.
Kun kaksi toisistaan eriävää ajatusta kohtaavat, on pakko perustella omaa mielipidettään teorian avulla. Tällöin molempia mielipiteitä koetellaan vuorotellen. Toisaalta, jollei esitä mitään vihjettä voimakkaampaa, ei myöskään tarvitse perustella. Helppoa.
Väite: kirjoittajan ehdoilla suurin osa ihmiskunnan merkittävimmistä kirjoista pitäisi kuljettaa kaatopaikalle.
VastaaPoistaTeoria: kirjoittaja on lukenut jonkin gradun tekemisen oppaan ja päättelee, että siinä kerrotut säännöt eivät päde vain tieteelliseen tekstiin vaan kaikkeen muuhunkin kirjoittamiseen.
Enpä muista, että olisin kännyköitä ajatellut, kun kolme vuotta sitten tämän luin.
VastaaPoista