Hymiöitä korvaamaan

Hymiöt ovat varmaan syntyneet tarpeeseen, kun ilmaisu on jouduttu rajaamaan tekstareissa äärimmäisen tiukasti 160 merkkiin. Ongelmaksi ne ovat muuttuneet sitten, kun niitä on sovellettu muuhunkin kirjoittamiseen, jossa vastaavia merkkirajoituksia ei ole.

Hymiöt ovat askel kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän suuntaan, jossa lukijan on tunnettava erikseen jokainen merkki. Ääntämykseen perustuva kirjoittaminen on kuitenkin kommunikaation kannalta ylivoimainen. Sen avulla luodaan syvimmät tunteet välittävää kirjallisuutta ja välitetään ymmärrettävää informaatiota.

* * *

Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin ja arvelen lukijoissa syntyvän tällaisia vastaväitteitä: "Äänensävy ja pienen pienet ilmeet välittyvät netissä huonosti. Tekstin varassa toimivaan viestintään on hyvä tuoda muita keinoja."

Minä puolestani uskon, että ilman hymiöitä voidaan sanoa kaikki se mikä hymiöiden kanssakin. Oikeilla sanoilla toimittaessa lukijan ei tarvitse erikseen purkaa hymiökoodeja.

Hymiöt voidaan täysin korvata vaikkapa tällaisilla sanoilla: heh, hahhah, naurattaa, oho, hups, voi itku, pyh, hmmm, hui, apua, sääli, surku, sori, yäk, ei paljon heilauta, kiva, silmänisku, vitsi vitsi, pelottaa, väsy, irvistys, aha, joo, juu, OK, hih, huh, sopiihan se, ohhoijaa, mikä nautinto, ei ja vielä kerran ei, salli mun nauraa, hauska juttu, kiitos, anteeksi, moi, en niin tosissani, vai niin, jep, jees, kyllä vain, pahoillani, totta maar, tosi on, kyynel, älä nyt, ei sentään, ei kai, jopas sattui, myötätuntoisesti, leikilläni, ei niin kirjaimellisesti otettavaa, pöö, ja tämäkin vielä, riemuissani, ottaa päähän, hämilläni, halaus sulle, mene jorpakkoon, rakstan sua.

Sanojen maailma on loputon eikä mielikuvitukslle ole rajoja. Sen sijaan muutamalla viivalla, kaarella, pilkulla ja pisteellä ilmaisun reunat ovat pian vastassa.