Toiset vanhemmat antavat lapselleen nimeksi Adalmiina Catherine ja toiset Anna Marjukka. Päätelmäni ovat hataralla pohjalla, mutta siitä huolimatta rohkenen sanoa, että nimen valinnalla vanhemmat kertovat jotain myös itsestään. Edellisen lapsen vanhemmat ovat jälkimmäisiä todennäköisemmin niitä, jotka seurassa antavat sen vaikutelman, että juuri heidän lapsensa on aivan erityinen ja ihmeellinen muihin verrattuina. Tämä isä- ja äitityyppihän on kokonainen vanhemmuuden laji.
Tiukasti ottaen normaalissa suomenkielisessä perheessä Catherine on laiton nimi, koska nimi ei saa olla kielenvastainen. Catherine ei asetu suomen oikeinkirjoitusjärjestelmään. Siinä on sekin huono puoli, että nimi on joka kerta erikseen tavattava. Käytännössä tämän esimerkkilapsen nimi on Adalmiina Katherineseelläjateehoolla.
Viranomaisten linja hankalien nimien hyväksymisessä on horjuva. Ainakaan ei mennä nollatoleranssilla, mutta ei mene poliisikaan liikennevalossa. Ei se pysäytä autojonoa pysäyttääkseen auton, joka ajaa 51 km/h:n nopeutta viidenkympin alueella, vaikka laiton nopeus se siitä huolimatta on.
Catherine voi kertoa myös vanhempien alhaisesta koulutustasosta. En voi tätä varmaksi sanoa, mutta sellainen tuntuma on jäänyt, että erikoisten nimien taustalla on vanhempien kovin lyhyiksi jääneet opinnot. Siitä tulee joskus kiusallisia tilanteita, kun kulttuuritajussa ja kielen osaamisessa on puutteita ja tulos on varsin sattumanvarainen.
Ja kaikesta huolimatta: ainakin täällä meillä päin Suomea vanhempien ylivoimainen enemmistö valitsee lapselleen nimen, josta on pakko sanoa että hyvin valittu.
Adalmiinayhdelläiillä.
VastaaPoista