Kauan sitten luin Anja Kaurasen (nyk. Snellman) romaanin Sonja O. kävi täällä. Muistan, millaisen "vimman" vallassa olin sen kirjan äärellä. Se vakuutti minut sisällöllään ja kielellään. (Vimma oli sen ajan muotisanoja.)
Pari viikkoa kirjan lukemisen jälkeen vaikutus oli kadonnut. Sisällöstä ei ollut jäänyt mitään mieleen, eikä vaikutelma vahvasta kielestä yksinään kantanut. Mitään jälkimakua en tuntenut.
Toisin on Dostojevskin laita. Nyt on kulunut kolmisen viikkoa siitä, kuin sain päätökseen hänen Kaksoisolentonsa, jonka vasta nyt luin ensimmäistä kertaa. Se ei kuulu hänen merkittävimpiin teoksiinsa, joista jonkin olen lukenut seitsemän kertaa.
Yhä tuo Kaksoisolento vaivaa minua. Luin sen loppuun, mutta siitähän se lukeminen tavallaan vasta alkoi.
Dostojevskilta olen oppinut myös tämän: Älä heti sano. Odota viikko tai kaksi.
Mielenkiintoinen blogi sulla, pitää seurailla jatkossakin. Näitä mainitsemiasi kirjoja pitäisi lukea itsekin, ehkä marssinkin tästä kirjastoon..
VastaaPoista